Hei vaan!
Seitsemäs viikkoni hujahti mukavasti. Vein tiistaina harjoittelupaikkaani kiitoskortin ja suomalaista Fazerin sinistä. Valittelin, että en kykene tekemään suomalaista ruokaa ja se olisi muutenkin aika samankaltaista mitä paikalliset täällä syövät. Toin myös salmiakkia, mutta se ei menestynyt niin hyvin kuin Fazerin sininen ja Fazerin Lontoon rae. Hoitajat halailivat minua ja toivottivat hyviä jatkoja. Itse ylihoitaja pussaa oikein poskelle :D Suomessa harjoittelupaikoissa sanotaan vaan moikka ja sillä selvä.
Huomasin, että henkilökunta toimii paljon varautuneemmin, kun ylihoitaja on paikalla. Istuskelin muiden hoitajien kaa tiskin takana ja ylihoitaja passitti meidät juttelemaan potilaille eikä vaan istuskelemaan. Menin sitten reippaasti juttelemaan erään 50-vuotiaan halvauspotilaan kanssa. Jotenkin koomista, että jos kysyn jotain häneltä niin hän vastaa jotenkin hyvin monimutkaisesti, etten ole 100% varma mitä hän vastasi minulle :D Ylihoitaja myös antaa jatkuvasti ohjeita. Vaikeissa potilas tapauksissa pitää käyttää manipulointia, houkuttelua ja suostuttelua. Lisäksi douple check eli kaksoistarkistusta pitäisi vaalia jokapäiväisessä työssä kun jaamme lääkkeitä potilaille. Oli niin koskettava hetki kun eräs potilas oli ollut osastolla melkein 3 kuukautta ja viimeinkin hänet kotiutettiin. Viereisessä pedissä oleva rouva hyvästeli huonetoverinsa liikuttavalla pitkällä käden puristuksella ja silittelyllä. Pääsihän minultakin sitten taas kyynel melkein.
Kyllä nyt hymyilyttää !
Tapasin sattumalta bussipysäkillä kaksi ruotsalaista vaihto-opiskelijaa. En voinut olla puhumatta heille, kun ruotsin kieli herätti minussa mielenkiintoa. Hekin olivat Erasmus opiskelijoita ja opiskelivat sairaanhoitajiksi, mutta toisessa yliopistossa. Kyllä oli ihanaa jakaa kokemuksia heidän kanssaan ja vertailla vielä ruotsalaista terveydenhuoltoa siinä samassa. Hekin olivat kokeneet vaikeuksia harjoittelun alussa. He olivat kuitenkin kahdestaan lähteneet 5 viikoksi Liverpooliin, joten heillä oli toisensa tukenaan. He olivat ihmeissään, kun sanoin, että olen yksin lähtenyt vaihtoon ja olen vieläpä 2 kuukautta täällä xD Toinen vaihtari oli kaksikielinen ja pystyimme puhumaan suomea. Tuntui taas niin hassulta pitkästä aikaa puhua suomea majoitukseni ulkopuolella. Kuitenkin puhuimme englantia, koska minä taas en ruotsini kanssa pärjäisi keskustelussa :D
Nyt siis harjoittelu on ohi! Ja ensi viikolla palaat Joensuuhun? Mitä suunnitelmia sinulla on loppuajalle? Kaikki meni hyvin loppuun asti harjoittelussa ja jäi haikea mieli. Hienosti olet selviytynyt siellä yksin ja oppinut varmasti paljon uusia asioita. Kävitkö taas Primarkissa :) Nähdään pian.
VastaaPoistaPalaan Joensuuhun tasan 2 viikon päästä eli 28.11. Vielä 2 viikkoa aikaa tutkia Liverpoolia ja hoitaa paperihommat :)
Poista